Vuoden 1865 kunnallisasetus
Vuoden 1865 kunnallisasetus eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla (AsK 4/1865) määräsi, että Suomessa maaseudun kirkkopitäjien vastuulla olleet maalliset asiat siirrettiin maalaiskuntien tehtäväksi ja hengelliset asiat luterilaisten seurakuntien vastuulle. Kirkolle jäi maallisista tehtävistä väestökirjanpito ja se sai pitää koko omaisuutensa.[1] Ruotsissa astui voimaan samanlaiset kunnallislait pari vuotta aiemmin, vuonna 1863.
Kunnallishallintoon siirtymisessä oli kolmen ja enimmillään kymmenen vuoden määräaika, joka päättyi vuonna 1875.[2] Säädös tuli voimaan 6. helmikuuta 1865,[3] ja sen kumosi Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus maalaiskuntain kunnallishallinnosta, joka tuli voimaan vuoden 1899 alussa.[4]
Uudistuksen tarkoituksena oli siirtää valtion tehtäviä portaittain hierarkkisesti alaspäin. Keisari oli siirtänyt valtaa itseltään Suomen senaatille ja tämän seurauksena valtion tehtävät alkoivat lisääntyä, jonka takia oli tarkoituksenmukaista siirtää tehtäviä paikallisemmalle tasolle.[1]
Kaupungeissa maallinen hallinto oli kuulunut jo vuosisatoja porvarissäädyn raadille.lähde? Niissä oli kuitenkin kirkko perinteisesti vastannut koulutoimesta ja köyhäinhoidosta. Vuonna 1873 säädetyssä ja vuoden 1875 alusta voimaan astuneessa asetuksessa nämä tehtävät siirrettiin kaupungille.[1]
Alkutaival
Asetuksessa päättäväksi elimeksi säädettiin kuntakokous, jossa äänioikeutta ei ollut palkollisilla, naisilla eikä veroa maksamattomilla. Kuntakokous oli pidettävä vähintään kolme kertaa vuodessa, sen oli toimeenpanoa ja hallintoa varten valittava seitsemän henkinen kunnallislautakunta.
Asetus mahdollisti myös kunnanvaltuuston perustamisen, mutta siihen edellytettiin puolta äänestysalueen äänimäärästä, joista ⅔ tuli kannattaa sen perustamista. Valtuustoja perustettiin vain muutamia 1800-luvulla. Kunnanvaltuustossa varakkaimmilla oli suurin vaikutusvalta, koska jokainen veroäyri antoi yhden äänen, kuitenkin siten ettei kenellekään voinut olla kuudesosaa suurempaa äänimäärää läsnä olevista.
Ihmisten oli aluksi vaikea erottaa seurakuntaa ja kuntaa toisistaan koska niiden alue oli usein sama.
Kunnan ensimmäisiä virkamiehiä olivat ryöstövoudit eli ulosottomies ja sairaanhoitoa varten asetetut kaitsijamiehet.
Kunnallisuudistus aiheutti paikoitellen vastustusta uuden rakenteen aiheuttaman taloudellisen rasitteen takia.
Lautakunnissa papiston edustus jäi vähäiseksi, mutta torppareita suosittiin, jotta nämä saataisiin suosiollisemmiksi kasvavalle veronmaksulle kunnalle.
Kokous- ja yöpymispaikoiksi alettiin rakentaa kunnantaloja ja tupia.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Olkkonen, Tuomo: ”Kunnallisuudistus”, Suomen Historian Pikkujättiläinen, s. 496–498. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-14253-0.
- ↑ Liperin kunta syntyy Liperin kunta. Viitattu 13.4.2013.
- ↑ s:Asetus kunnallishallituksesta maalla 1865 (Wikiaineistossa).
- ↑ s:Asetus maalaiskuntain kunnallishallinnosta 1898 (Wikiaineistossa).
