Sergei Zubatov : Varhainen elämä, Tutustuminen vallankumouksellisiin, Ura poliisihallinnossa, Myöhempi elämä ja kuolema Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Sergei Zubatov

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Sergej Vаsiljevitš Zubаtov (ven. Серге́й Васи́льевич Зуба́тов; 1864 Moskova, Venäjän keisarikunta – 15. maaliskuuta (J: 2. maaliskuuta) 1917 Moskova, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen poliisipäälikkö. Hän sai laajan suosion, sillä hänen alaisuudessaan perustettiin poliisin tukemia työväenjärjestöjä, jotka tunnettiin nimellä Zubаtovštšina.

Varhainen elämä

Zubatov syntyi vuonna 1864 Moskovassa korkea-arvoisen upseerin perheeseen. Koulussa hän oli kiinnostunut nihilismin ideasta ja luki D. I. Pisarevin kielletyt teokset. Zubatov erotettiin koulusta isänsä pyynnöstä, sillä tämä halusi säästää poikaa ”haitalliselta vallankumoukselliselta vaikutukselta”. Tämän jälkeen Zubatov aloitti työt kahdella työpaikalla, joista toinen oli kirjasto. Kirjaston omistajasta Aleksandra Nikolajevnasta tuli Zubatovin vaimo. Kirjasto oli erittäin suosittu Moskovan nuorten, erityisesti vallankumouksellisten keskuudessa, koska se sisälsi kiellettyjä kirjoja, joita Zubatov mielellään lainasi kiinnostuneille.

Tutustuminen vallankumouksellisiin

Vuonna 1884 Zubatov tutustui Mihail Gotsin piiriin, johon kuuluivat myös O. G. Rubinok ja M. I. Fundaminski. Piirin jäsenistä tuli myöhemmin vallankumoksellisia. Gots ja hänen ystävänsä vierailivat usein kirjastossa ja lainasivat kiellettyä kirjallisuutta. Zubatov oli heille ystävällinen, mutta ei jakanut heidän ajatuksiaan ja puhui muiden seurassa heistä halveksuen.

Vuonna 1886 Zubatov työskenteli lennättimen parissa. Samana vuonna hänet kutsuttiin Moskovan turvallisuusyksikön päällikön N.S. Berdjajevin kuulusteluun. Zubatoville kerrottiin, että kirjastoa pidettiin vallankumouksellisten turvatalona ja myös häntä epäiltiin. Zubatov ilmoitti vastustavansa vallankumouksellisia. Vastaus miellytti Berdjajevia, ja Zubatov sai salaisen agentin viran turvallisuusyksiköstä.

Ura poliisihallinnossa

Zubatov toimi salaisena agenttina turvallisuusyksikössä, minä aikana hän esitti kapinallista. Hänen avullaan poliisi sai kiinni hyvin paljon vallankumouksellisia. Vuonna 1889 Zubatov työskenteli Moskovan turvallisuusosastossa. Tässä työssä hän kuulusteli vallankumouksellisia henkilöitä ja solmi heidän kanssa sopimuksia. Myöhemmin hänestä tuli turvallisuusosaston johtaja. Hänen johdolla lakkautettiin paljon vallankumouksellisia järjestöjä.

Zubatov huomasi, että kumouksellisten järjestöjen jäseninä pidätetyt henkilöt jakautuivat kahteen tyyppiin: tavallisiin työläisiin ja sivistyneistöön kuuluviin vallankumouksellisiin. Sivistyneistön edustajat olivat hyvin tietoisia järjestöjen poliittisesta luonteesta ja pidätyksensä syistä, kun taas työläiset eivät niitä ymmärtäneet eivätkä nähneet järjestöjen poliittisia taustoja. Zubatov ymmärsi, että valtion kannattaisi parantaa työläisten asemaa ja taistella heidän taloudellisen hyvinvointinsa ja tarpeittensa puolesta, koska silloin vallankumoukselliset järjestöt heikkenisivät.

Zubatovin toimesta luotiin laillinen ammattiliitto. Se oli yritys tyydyttää työläisten vaatimuksia ja samalla valvoa heitä itsevaltiuden hengessä. Järjestön tavoitteena oli luoda hallituksen oma työväenliike ja siten erottaa työläisten taloudellinen taistelu vallankumouksellisesta poliittisesta taistelusta.

Myöhempi elämä ja kuolema

Vuodesta 1910 lähtien Zubatov ei ollut enää mukana politiikassa. Kuultuaan keisari Nikolai II:n luopuneen vallasta helmikuun vallankumouksen aikana 15. maaliskuuta 1917 Zubatov ampui itsensä.