Santiago Carrillo

Santiago Carrillo lukeutuu Francon jälkeisen Espanjan keskeisimpiin poliitikkoihin.

Santiago Carrillo Solares (18. tammikuuta 1915 – 18. syyskuuta 2012[1]) oli espanjalainen poliitikko, joka toimi kommunistipuolueen (PCE) pääsihteerinä vuosina 1960–1982. Carrillo kuului eurokommunismin kehittäjiin.

Carrillo vietti 38 vuotta maanpaossa, pääosan ajasta Ranskassa. Hän palasi Espanjaan vuonna 1976 Francisco Francon kuoltua. Hänet valittiin Espanjan parlamentin alahuoneeseen vuonna 1977 ja uudelleen vuosina 1979 ja 1982.

Carrillo herätti kansainvälistä huomiota arvostelemalla avoimesti Neuvostoliittoa ja kannattamalla Espanjan liittymistä EEC:hen ja Natoon.[2] Hänet erotettiin kommunistipuolueesta, ja hän perusti 1985 oman Partido de los Trabajadores de España-Unidad Comunistan, joka kuitenkin lakkautettiin vuonna 1991. Myöhempinä vuosinaan Carrillo ei kannattanut enää kommunismia, ja syyskuussa 1991 hän mainitsikin aatteen tulleen tiensä päähän. Hän julkaisi uransa aikana lukuisia kirjoja ja sai 2005 Madridin autonomisen yliopiston kunniatohtorin arvon.

Lähteet

  1. ↑ Kaufman, Leslie: Santiago Carrillo, a Spanish Communist Leader, Dies at 97 NYTimes.com. 19.9.2012. The New York Times Company. Viitattu 21.9.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 454. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Santiago Carrillo Wikimedia Commonsissa
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Espanja
  • Ranska
  • BnF data
  • Katalonia
  • Saksa
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Ruotsi
  • Japani
  • Tšekki
  • Australia
  • Kreikka
  • Korea
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Puola
  • Portugali
Tieteilijät
  • CiNii
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Trove
Muut
  • SNAC
  • IdRef
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.