Pertti Salolainen

Pertti Salolainen
Pertti Salolainen valtiosalissa
Pertti Salolainen valtiosalissa
Pääministerin sijainen
Ahon hallitus
23.8.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Ilkka Kanerva
Seuraaja Sauli Niinistö
Ministeri ulkoasiainministeriössä,
ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri)
Holkerin hallitus
30.4.1987–26.4.1991[1]
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Jermu Laine
Seuraaja Ole Norrback
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
1991–1994
Edeltäjä Ilkka Suominen
Seuraaja Sauli Niinistö
Kansanedustaja
23.3.1970–1.10.1996
21.3.2007–16.4.2019[2]
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt19. lokakuuta 1940 (ikä 83)
Helsinki
Arvonimiministeri (2004)
Puoliso Anja Orvokki Salolainen (vih. 1964; k. 2005)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus kauppatieteiden maisteri (1969)
Tutkinnot Helsingin kauppakorkeakoulu
Uskonto luterilaisuus (panteisti)[3]
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Pertti Edvard Salolainen (s. 19. lokakuuta 1940 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana (1970–1996, 2007–2019) ja puheenjohtajana (1991–1994) sekä ministerinä (1987–1995).[2]

Salolainen työskenteli ennen kansanedustajan uraansa Yleisradiossa toimittajana ja tuottajana vuosina 1962–1969. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs Lontoossa.[2]

Elämä ja ura

Salolainen syntyi 19. lokakuuta 1940 Helsingissä[2] välirauhan aikana ylikonstaapeli Edvard Salolaisen ja liikkeenharjoittaja Ella Salolaisen (o.s. Lundqvist) perheeseen.[4] Hän valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1965 ja kauppatieteiden maisteriksi 1969.[2]

Salolainen aloitti uransa Yleisradion tv-uutisten lukijana ja toimittajana 1962–1965. Hän oli Ylen taloudellisten ohjelmien tuottaja 1965–1966, BBC World Servicen suomenkielisen toimituksen toimittaja Lontoossa 1966 ja Ylen Lontoon-kirjeenvaihtaja 1966–1969.[2]

Politiikka

Kansanedustaja Pertti Salolainen (1975)

Salolainen valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Eduskunnassa hän toimi muun muassa sosiaalivaliokunnan varapuheenjohtajana (1970–1975) ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana (1979–1987). Salolainen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1972–1984.[2]

Salolainen toimi Holkerin hallituksen ministerinä ulkosiainministeriössä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri) vuosina 1987–1991.[1] Hän sai kyseenalaista julkisuutta 1989 olemalla Kiinan ensimmäinen länsimainen valtiovieras Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Päätös matkasta tehtiin hallituksessa ja sillä oli tasavallan presidentti Mauno Koiviston hyväksyntä.[5][6]

Salolainen jatkoi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa toimien myös pääministerin sijaisena 1991–1995.[1] 1990-luvun alussa hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista.[7] Salolainen oli ETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja 1990–1993 ja Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja ja neuvottelevana ministeri 1993–1995.[2] Salolainen on kertonut myöhemmin häneen ja muihin silloisen hallituksen ministereihin kohdistuneista tappouhkauksista Suomen neuvotellessa EU-jäsenyydestä. Hän on kertonut joutuneensa tuolloin Suojelupoliisin suojelukseen, koska uhkauksia pidettiin vakavina.[7]

Vuonna 1991 Salolainen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi[2] Ilkka Suomisen seuraajaksi.[8] Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994,[2] jolloin häntä seurasi Sauli Niinistö.[8] Salolainen jätti eduskunnan lokakuussa 1996 siirryttyään Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2004.[2] Hänen tilalle eduskuntaan nousi Pirjo-Riitta Antvuori.[9]

Paluu eduskuntaan

Eduskuntavaaleissa 2007 Salolainen asettui kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen toivomuksesta puolueen ehdokkaaksi Helsingissä, vaikka oli ehtinyt jo kieltäytyä ehdokkuudesta.[10] Hän palasi eduskuntaan kokoomuksen Helsingin ehdokkaista neljänneksi suurimmalla äänimäärällä (8 621 ääntä).[11] Aiemmissa vaaleissaan Salolainen oli ollut suurimpia ääniharavia.[12] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Salolainen valittiin jatkokaudelle 6 205 äänellä.[13]

Salolainen on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 2007–2011 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2011.[2] Simon Wiesenthal -keskus vaati joulukuussa 2012 Salolaisen erottamista ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä, kun Salolainen oli Ylen Aamu-tv:n keskustelussa esittänyt, ettei Yhdysvallat voi ottaa näkyvämpää roolia Lähi-idän rauhanneuvotteluissa maan vaikutusvaltaisen juutalaisvähemmistön vuoksi. Järjestön mukaan Salolainen toisti ”antisemitististä uutisankkaa juutalaisten salakerhoista”.[14] Salolainen itse piti väitettään puhtaasti ulkopoliittisena analyysinä ja totesi, ettei hänellä ole mitään tekemistä antisemitismin kanssa.[15] Hän oli eduskunnan ikäpuhemies vuodesta 2015 lähtien ja ilmoitti vaalikauden 2015–2019 jäävän hänen viimeisekseen.[16][17]

Tunnustuksia

Salolainen on ollut pitkään mukana WWF:n toiminnassa. Hän toimi WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvostossa ja rahaston varapuheenjohtajana 1972–1989 sekä myöhemmin puheenjohtajana 2006–2009.[18] Salolainen on myös rahaston kunniaperustaja vuodelta 1972.[2] Hän on muun muassa puolustanut Suomen vanhojen metsien suojelua ”ennen kuin biotalous tuhoaa loputkin”.[19]

Lontoon City myönsi Salolaiselle vapaakansalaisen arvon 1998. Suomessa hän sai ministerin arvonimen vuonna 2004. Salolaiselle on myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi 1994 ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki.[2][18]

Salolainen sai vuonna 2017 kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin kunnianosoituksen Commander of the Order of the British Empire, CBE. Arvonimi myönnettiin Salolaiselle tunnustuksena hänen työstään Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten suhteiden hyväksi.[20]

Ritarikunnat

Yksityiselämä

Salolaisen puoliso oli vuodesta 1964 laboratorionhoitaja Anja Salolainen[21] (o.s. Sonninen), joka sairastui luusyöpään vuonna 2000 ja kuoli helmikuussa 2005.[22] Heille syntyi kaksi lasta.[23] Salolainen on sotilasarvoltaan majuri (2000).[2] Sittemmin Salolainen on seurustellut Niina Kosken kanssa ja he kihlautuivat itsenäisyyspäivänä 2018.[24]

Salolaisen harrastuksia ovat muun muassa luonto, valokuvaus, uinti ja tennis.[25]

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1970 Helsinki 19 641 Valittu
1972 Helsinki 12 402 Valittu
1975 Helsinki 17 977 Valittu
1979 Helsinki 26 562 Valittu
1983 Helsinki 20 202 Valittu
1987 Helsinki 18 324 Valittu
1991 Helsinki 18 515 Valittu
1995 Helsinki 16 002 Valittu
2007 Helsinki 8 621 Valittu
2011 Helsinki 6 205 Valittu
2015 Helsinki 4 502 Valittu

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Ministerin tiedot: Salolainen, Pertti Edvard Valtioneuvosto. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 10.4.2016.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Pertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  4. ↑ Vares & Vesikansa: Kokoomusbiografia – Salolainen, Pertti Porvarillisen Työn Arkisto. 5.12.2008. Viitattu 13.3.2019.
  5. ↑ Suokas, Janne: Suomi ja Kiina – 60 vuotta kumppanuutta gbtimes.com. 25.10.2010. GBTimes. Arkistoitu 22.4.2016. Viitattu 14.3.2019.
  6. ↑ Liukkonen, Mauri: Pallo omassa nilkassa Savon Sanomat. 8.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
  7. ↑ a b Tanner, Matti: EU-jäsenyydestä neuvotellut Salolainen: Sain tappouhkauksia Iltalehti.fi. 11.1.2011. Arkistoitu 18.8.2014. Viitattu 14.3.2019.
  8. ↑ a b Pertti Salolainen on Kokoomuksen konkari Perttisalolainen.fi. 2019. Viitattu 13.3.2019.
  9. ↑ Salolainen ja Louekoski nimitetään perjantaina
  10. ↑ Anttila, Timo J.: Pertti Salolainen sittenkin vaaleihin Iltasanomat.fi. 26.1.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 26.1.2007.
  11. ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  12. ↑ Kotkavuori, Jouni: Kuningas Sauli & Hertta kuningatar Tilastokeskus, Tietoaika, 14.3.2003. Viitattu 8.12.2018.
  13. ↑ Eduskuntavaalit 17.4.20011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  14. ↑ Nuutinen, Anna: Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista Ilta-Sanomat. 1.12.2012. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 25.6.2014.
  15. ↑ Pertti Salolainen Kanavassa: Näin minusta tekaistiin natsi Suomen Kuvalehti. 26.4.2013. Viitattu 13.3.2019.
  16. ↑ Eduskunnan jättävä Pertti Salolainen hymähtää kepulaisten valituksille: ”He eivät tiedä mitään sylkykuppina olemisesta” Ilta-Sanomat. 4.9.2018. Viitattu 8.1.2020.
  17. ↑ Eduskunnan jättävät konkarit ryöpyttävät politiikan pinnallistumista: ”Politiikkaa hoidetaan solvauksilla”, ”pentujen tarha”, ”väärin ymmärtäminen nyppii” iltalehti.fi. Viitattu 5.9.2018.
  18. ↑ a b Curriculum perttisalolainen.fi. 2008. Pertti Salolainen. Viitattu 25.6.2014.
  19. ↑ Maria ohjala: Kokoomuksen Pertti Salolainen: "Vanhat luonnonmetsät suojeltava ennen biotalouden iskua" Maaseudun tulevaisuus. 20.10.2017. Viitattu 21.10.2017.
  20. ↑ Pertti Salolaiselle Britannian korkea arvonimi Verkkouutiset. Viitattu 12.3.2019.
  21. ↑ Pertti Salolainen suree vaimonsa kuolemaa Ilta-Sanomat. 18.2.2005. Viitattu 13.3.2019.
  22. ↑ Nieminen, Arja: Pertti Salolainen puhuu vaimonsa tuskaisesta kuolemasta Iltalehti. 17.3.2012. Viitattu 25.6.2014.
  23. ↑ Mitä ole oppinut: Pertti Salolainen Apu. 23.5.2014. Viitattu 14.3.2019.
  24. ↑ Tainola, Rita: Kihlaparina Linnaan! 38 vuotta kansanedustajana toiminut Pertti Salolainen vaihtoi sormuksia rakkaansa kanssa Ilta-Sanomat. 6.12.2018. Viitattu 11.3.2019.
  25. ↑ Wirtavuori, Sanna: Pitkään leskenä ollut Pertti Salolainen löysi uuden onnen ja kihlautui: ”Suhteen alkuvaiheessa olin vähän mustasukkainen” Anna. 21.2.2019. Viitattu 11.3.2019.

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pertti Salolainen.
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pertti Salolainen Wikimedia Commonsissa
  • Pertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1970–1972
Eduskuntaryhmä
(37)
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1972–1975
Eduskuntaryhmä
(34)
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1975–1979
Eduskuntaryhmä
(35)
  1. ↑ Kullervo Rainio erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1978 ja liittyi Perustuslaillisen kansanpuolueen eduskuntaryhmään
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1979–1983
Eduskuntaryhmä
(47)
  1. ↑ Eeva Kuuskoski erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1980 ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään.
  2. ↑ a b Irma Rihtniemi-Koski kuoli kesken vaalikauden 6. tammikuuta 1981.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1983–1987
Eduskuntaryhmä
(44)
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1987–1991
Eduskuntaryhmä
(53)
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1991–1995
Eduskuntaryhmä
(40)
  1. ↑ a b Mauri Miettinen siirtyi Kymen läänin maaherraksi huhtikuussa 1993. Tilalle nousi Timo Ihamäki.
  2. ↑ Riitta Kauppinen liittyi Kokoomuksen eduskuntaryhmään Keskustan eduskuntaryhmästä kesäkuussa 1994.
  3. ↑ Jouni J. Särkijärvi siirtyi ympäristöministeriön asunto- ja rakentamisosaston ylijohtajaksi heinäkuussa 1993. Tilalle nousi Pekka Kivelä.
  4. ↑ a b Ilkka Suominen siirtyi Alkon pääjohtajaksi 1994. Tilalle nousi Kirsi Piha.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1995–1999
Eduskuntaryhmä
(39)
  1. ↑ a b Pertti Salolainen valittiin 1996 Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Tilalle nousi Pirjo-Riitta Antvuori.
  2. ↑ a b Kari Häkämies valittiin Kuopion kaupunginjohtajaksi 1998. Tilalle nousi Heikki Järvenpää.
  3. ↑ a b Kirsi Piha valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi 1996. Tilalle nousi Seppo Kanerva.
  4. ↑ a b Iiro Viinanen valittiin Pohjolan pääjohtajaksi 1996. Tilalle nousi Jari Koskinen.
  5. ↑ a b Anssi Rauramo valittiin Helsingin liikuntajohtajaksi 1998. Tilalle nousi Sirkka Lekman.
  6. ↑ a b Tuula Linnainmaa jätti paikkansa kansanedustajana 1997. Tilalle nousi Jouni Sjöblom.
  7. ↑ a b Väinö Saario menehtyi vaalikaudella toukokuussa 1996. Tilalle nousi Outi Siimes.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2007–2011
Eduskuntaryhmä
(50)
  1. ↑ Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
  2. ↑ a b Jari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
  3. ↑ a b Jukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2011–2015
Eduskuntaryhmä
(44)
  1. ↑ a b Jyri Häkämies siirtyi marraskuussa 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anu Urpalainen.
  2. ↑ a b Jyrki Katainen valittiin kesäkuussa 2014 komissaariksi Euroopan komissioon, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Elina Lepomäki.
  3. ↑ a b Henna Virkkunen valittiin toukokuussa 2014 jäseneksi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikael Palola.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2015–2019
Eduskuntaryhmä
(37)
1 Veera Ruoho erosi perussuomalaisista ja liittyi kokoomuksen eduskuntaryhmään kesäkuussa 2017.
2 Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2017. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pia Kauma.
3 Outi Mäkelä siirtyi Nurmijärven kunnanjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mia Laiho.
4 Sanna Lauslahti siirtyi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Raija Vahasalo.
5 Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta huhtikuussa 2018.
6 Kaj Turunen siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään sinisestä eduskuntaryhmästä huhtikuussa 2018.
  • n
  • k
  • m
Puoluejohto
Puheenjohtajat
Puoluesihteerit
Eduskuntaryhmän puheenjohtajat
Presidenttiehdokkaat
Organisaatio
Piirijärjestöt
Jäsenliitot
Läheisjärjestöt
Säätiöt
Puolue
  • Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiö
  • Kansallinen kulttuurisäätiö
  • Porvarillisen Työn Arkiston säätiö
Oheisjärjestöt
Piiri- ja paikallisjärjestöt
  • Hämeen Ilves-säätiö
  • Kansallisen Kokoomuksen Kainuun Säätiö
  • Kansallissäätiö
  • Kotkan Kokoomusmaja-säätiö
  • Lahden Kansallissäätiö
  • Lillträskin kurssikeskussäätiö
  • Varsinais-Suomen Kansallissäätiö
  • Pirkanmaan Kansallissäätiö
  • Pohjois-Pohjanmaan Kansallissäätiö
  • Rauman Kansallissäätiö
  • Satakunnan Kansallissäätiö
Media
Historia
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • VIAF
Henkilöt
  • Ritva
  • Elonet
  • Kansallisbiografia
  • Biografiskt Lexikon
  • Eduskunta
  • Valtioneuvosto
  • Uppslagsverket Finland
  • Biografiasampo