Hannu Aho
Tämä artikkeli kertoo kirjailijasta. Hannu Aho on myös entinen kansanedustaja.
Hannu Ilmari Aho (23. helmikuuta 1948 Nokia − 20. lokakuuta 2012 Tampere) oli suomalainen kirjailija.[1] Aho kuvaa haltioituneen paisuttelevassa proosassaan usein sopeutumattomia tai epäonnistuneita ihmisiä.
Palkinnot ja tunnustukset
- 1976: WSOY:n nuortenkirjakilpailun voitto, romaanilla Kaukana vihreä meri
- 1978: Kalevi Jäntin palkinto
- 1993: Alex Matson -palkinto
- 1997: Runeberg-palkinto (kirjasta Kello 4.17)
- 5 × Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto
Tuotanto
- Kello 4.17 (1996, romaani)
- Visto (1993, romaani)
- Elokuun yössä (1991, kuunnelma)
- Taju taivaitten takana (1991, runo)
- Taivaan valuuttaa (1990, novelleja)
- Haaveet (1987, kuunnelma)
- Sininen talo (1985, romaani)
- Tuulikki (1985, kuunnelma)
- Miehen monologi (1982, kuunnelma)
- Pelistä pois (1982, romaani)
- Taivaan mitalla (1979, romaani)
- Saara (1977, romaani)
- Kaukana vihreä meri (1976, nuortenkirja)
Lähteet
- Suomi-Fakta (WSOY, 2002)
Viitteet
Aiheesta muualla
- Hannu Ahon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
|
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.