Fra Filippo Lippi
Vasarin galleria
Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).
OSA I
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
OSA II
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
OSA III
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Fra Filippo Lippi tai Filippo Lippi (noin 1406 Firenze – 8. lokakuuta 1469 Spoleto)[1] oli italialainen taidemaalari, joka vaikutti renessanssiajan Firenzessä.[2]
Lippi antoi vuonna 1421 luostarilupauksen Santa Maria del Carminen luostarissa Firenzessä. Siellä hän myös perehtyi Masaccion freskoihin. Vaikka Lippi oli munkki, hän oli luonteeltaan melko epäsovinnainen ja sai nunna Lucrezia Butin kanssa kaksi lasta. Myöhemmin paavi vapautti parin luostarilupauksesta, ja he saattoivat avioitua. Heidän lapsistaan Filippino Lippi seurasi myöhemmin isänsä jalanjälkiä ja kehittyi myös huomattavaksi taidemaalariksi.[2]
Lippi lienee joutunut kirkon piirissä vaikeuksiin rakkaussuhteensa vuoksi. Tällöin Firenzen hallitsija Cosimo de’ Medici ryhtyi Lippin mesenaatiksi, ja Lippi saattoi jatkaa taiteellista työskentelyään.lähde?
Vuonna 1434 Lippi oli Padovassa, jossa hän toteutti maalauksen Santon basilikaan. Teos on sittemmin hävinnyt. Hänen 1430-luvun työnsä ovat sävyltään tummia ja muistuttavat Venetsian myöhäisgotiikkaa. 1440-luvulla Lippi kuitenkin löysi tekniikan, jossa erilaisten valovaikutelmien ja eloisan viivakudelman avulla luodaan kolmiulotteinen kuva. Tästä alkoi Lippin tuotteliain kausi, johon kuuluvat maalaukset Pyhän Neitsyen kruunaus (1441–1447), Pyhän Neitsyen ilmestys Pyhälle Bernhardille sekä Praton tuomiokirkossa oleva Pyhän Stefanuksen ja Johannes Kastajan elämää kuvaava freskosarja (1452–1464).[2]
Lippin teokset lähtevät Masaccion perinteestä, mutta niille on tyypillistä Alppien pohjoispuolisen kuvataiteen arkirealismi ja kirkkaiden värien käyttö. Lippi sijoitti kristilliset hahmot oman aikansa ympäristöön ilman ulkoista loistoa.lähde?
Lippin uran viimeinen vaihe 1450-luvun lopulta alkaen sisältää puhtaan kauneuden ja valon herkkien vaihtelujen tavoittelua. Siitä ovat esimerkkejä Uffizin galleriassa oleva Pyhä Neitsyt ja vuonna 1467 aloitetut Spoleton tuomiokirkon freskot.[2]
Lähteet
- ↑ Fra Filippo Lippi britannica.com
- ↑ a b c d ”Lippi”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3772–3773. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fra Filippo Lippi Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
