Aino Airamo

Aino Lyydia Airamo (7. syyskuuta 1883 Sortavala – 13. toukokuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen kääntäjä ja kirjailija. Hän kirjoitti myös nimimerkillä Olli Solkio.

Aino Airamo kävi Sortavalan tyttökoulun ja Helsingin suomalaisen jatko-opiston. Hänet valittiin v. 1906 Impilahdelle perustetun Itä-Karjalan kansanopiston ensimmäiseksi johtajattareksi (apulaisjohtaja). Työskenneltyään opistossa 13 vuoden ajan aina vuoteen 1919 hän siirtyi kansakoulunopettajaksi Viipuriin ja myöhemmin Helsinkiin.^[1]

• Isien teillä. Gummerus 1919 (nimimerkillä Olli Solkio)
• Karjalaisia sotureita ja sota-ajan kuvia. Gummerus 1919 (nimimerkillä Olli Solkio)

• Ingeborg Vollquartz : Kaupungin rikkain perijätär, romaani. Gummerus 1919
• Barbra Ring : Kaksi. Gummerus 1921
• Barbra Ring : Mekastajat. Gummerus 1921
• B. M. Croker : Sinä kesänä, romaani. Gummerus 1921
• Barbra Ring : Kaksoiset ja muita mekastajia. Gummerus 1922
• Barbra Ring : Se oikea. Gummerus 1923
• Barbra Ring : Se rakkaus. Gummerus 1924
• Barbra Ring : Vanhoissa kartanoissa. Gummerus 1924
• Hans Rudolf Bartsch : Kotkan syöksy, romaani serbialaissodasta. Gummerus 1925
• Eleanor H. Porter : Pollyanna : ”iloisen tytön” jatko. Gummerus 1925
• Johan Bojer : Viimeinen viikinki. Gummerus 1925 (alkuteos Den siste vikingen)
• Dmitri Merežkovski : Antikristus : Pietari Suuri ja hänen poikansa Aleksei, historiallinen romaani Venäjän suuruuden ajoilta, osat 1–2. Gummerus 1926
• Bernhard Stokke : Yksin vartiopaikalla. WSOY 1938, 2. painos 1951, 3. painos 1957, 4. painos 1959 (norjankielinen alkuteos Den ensomme vaktpost)
• Bertie Bergen : Salaperäinen osakeyhtiö. WSOY 1941, 2. painos 1954 (alkuteos Bolag U.P.A.)
• Bernhard Stokke : Salaperäinen kivi. WSOY 1953, 2. painos 1960 (alkuteos Kampen om den sorte sten)

• Aino Airamo SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI Kansalliset Suomi (KANTO)